Tää postaus ei suinkaan oo noin valoisa kuin noi kukat antaa ymmärtää.


1629107.jpg


Joo.
Tulin eilen.
Tarkoitus on mennä viikon päästä takaisin.

Nyt tuntuu siltä, että mää en enää jaksa. Oon ihan poikki. Eikä tätä olotilaa yhtään helpota se, että se mies
(jota tähän asti oon sanonut postauksissani Jahvetiksi eli äidin mies, joka ei ole isäni)  on alkanut nälviin mua joka käänteessä. Huutaa ja haukkuu aivan mitättömistä asioista, esim:


Muutama viikko sitten tuli yks äidin ja Jahvetin ystävä kylään. Keitin kahvit ja katoin pöydän. Oon kattanut kahvipöydän elämäni aikana satoja kertoja ja katan pöytään aina myös sokerikon ja kermakon, useimmiten siis maidokon. Siitä maidosta se sai aikaiseksi hirveän riidan. Siis siitä maidosta !
"Minkä saatanan takia toi maito on tossa pöydällä happanemassa ! Ei Ville käytä maitoa !"

Ja kun se huutaa ihan naama punaisena ja sen oikein tuntee kuinka ilkeä ja häijy se on ja haluaakin olla.
Niin kuin mää
nyt olisin tiennyt, kuka laittaa maitoa kahviinsa ja kuka ei ? Ja yhden maidon happaneminen on ihan paskan hailee näiden muiden murheiden rinnalla, vaikka happanis 100 litraa maitoa. Sillä ei oo hevon helvetin väliä !

Siitä se alkoi ja sitä on nyt kestänyt 3 viikkoa.
Se huutaa mulle milloin mistäkin. Yleensä se saa
ihan yhdentekevistä asioista kauheen raivokohtauksen, kuten esim. että miks piimäpurkki oli ollut yöllä tiskipöydällä.
"Koskas meidän tiskipöydästä on jääkaappi tullut ?"
tai
"Eikö nyt järki sano, ettei roskikseen laiteta munkkia ! Nyt se saatanan kaappi on muurahaisia täynnä !"
tai
"Miks noi taimikassit täyty laittaa sisäroskikseen ! Ne olis voinu viedä samantien uloskin !"
jne. jne.

Kun se ees puhuisi normaalilla äänellä, mutta kun se huutaa ihan suoraa huutoa. Mää oon itkenyt viimeisen kuukauden aikana
varmaan enemmän kuin ikinä elämäni aikana.
Kaiken huipuksi se alko ajaan mua pois sieltä.
"Lähde sinne Manseen vaan. Ei sua täällä kaivata."


Ajatelkaa miltä äidistä tuntuu ?
Se on huonossa kunnossa sen munuaisaltaantulehduksen jäljiltä ja sit se helvetin äijä poruuttaa mua ja äitiä vielä lisää. Äiti on sitä mieltä, että hän alkais oitis miettiin muuttoa Tampereelle jos ei niitä sädehoitoja olisi tulossa. Se rumba alkaa heinäkuun puolessa välissä ja kestää elokuun loppuun.

En oo
ikinä elämäni aikana toivonut lottovoittoa niin paljon kuin nyt. Saisin äidin heti pois sieltä. Äiti ei jaksa nyt laittaa taloa myyntiin, kun on muutakin ajateltavaa. Toivottavasti äiti jaksaa ne sädehoidot ja toipuisi hyvin, että vois jo syksyllä alkaa asunnon etsimisen täältä.
Tätä menoa se helvetin kusipää äijä ajaa äidin ennenaikaiseen hautaan.


Mää oon joskus aikaisemmin, siis monta vuotta sitten, sanonut sille äijälle, että teen kaikkeni, että äiti tulee takaisin Tampereelle ja että senkin olisi paras alkaa työstää sitä tänne muutto ajatusta.
Silloin meidän välit oli vielä hyvät.
No, se äijä tietää itsekin, ettei ne voi siihen taloon jäädä asuun, kun siinä on ihan liikaa hoidettavaa; 100 neliöö sisällä ja 2500 neliöö ulkona.
Eikä se itse tee mitään muuten kuin pakon edessä.

Niin kuin nyt se päätyseinä, pakastimen vaihto, alakerran rapun katto etc. Niistä on puhuttu jo monta, siis MONTA, vuotta, eikä mitään ole tapahtunut, eikä ne nyt oo suinkaan ainoita asioita. Ainahan omakotitalossa on hommia, mutta se äijä ei tee mitään. Makaa sohvalla ja katselee telkkaria aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Siks mää sit hankin sen  "aviomiehen" tekeen hommia.

Vanha seinä purettu.
1628662.jpg

Uudet seinälaudat maalattu.

1628678.jpg

Uusi seinä.
Ei noissa laudoissa mitään rakoja ole kun se on ponttilautaa.
Kuva vaan jotenkin vääristää.

1628692.jpg

Äiti kysy siltä parikin kertaa 2 viikon aikana, että missäs kunnossa grilli on. Olis kiva grillata jotain. Arvatkaas kaks kertaa, saiko se äijä sen grillin haettua.
Just !
Ei saanut, vaikka se oli kymmenen metrin päässä verannalla säilössä. Mää sit etsin sen sieltä ja kun en jaksanut kaupasta, kaiken muun lisäksi, hiiliä kanniskella, niin ostin sellaisen kertakäyttögrillin, lättäsin sen siihen varsinaisen grillin ritilän päälle ja me grillattiin siinä. Ja hyvältä maistui.

Onneks on se Ville. Se on kuin sadun prinssi, joka tulee valkoisella ratsulla ja pelastaa hädästä. Itse asiassa se tulee hopeanharmaalla Mazdalla tai polkupyörällä. Se on ainoo sen äijän ystävä. Kaikki muut se on suututtanut naapureita ja sukulaisia myöten.
Ja nyt mää oon sen kohteena.

Mää en kuitenkaan jätä äitiä pulaan sellaisen paskan äijän takia. Äiti on mun äiti, mutta ei se äijä tajua sitä. Luulisi, että se olis kiitollinen siitä, että on joku joka jaksaa tai ainakin yrittää jaksaa auttaa. Mutta ei.
Äiti sille huusi, että sinäkö mut olisit hoitanut, hakenut avustukset ja täytellyt kaikki kaavakkeet. Äijä, joka ei osaa täyttää muuta kuin lottorivin. Veroilmoituksenkin tekee kirjanpitäjä.


Tähän asti mää oon yrittänyt sietää sitä äijää, tulla toimeen sen kanssa ja olla ihan hissun kissun, mutta viime viikolla tuli sitten se viimeinen niitti. Enää en puhu sille, enkä huomioi millään lailla. Totesin vaan, että:
"Jos et osaa puhua
mulle niin kuin ihmiselle, niin älä puhu ollenkaan. Syödä saat mitä lystäät. Mää en keitä sulle edes teevettä. Mun puolestani voisit lakata olemasta. Ja sit kun äidistä aika jättää, niin olet yksin. Ihan totaalisen yksin. Oma tyttäresikään ei käy kuin kerran parissa vuodessa, vaikka asuu kans täällä Vantaalla."

Mulla on takki
ihan tyhjä. Toivottavasti pystyn vähän lataan akkujani tän viikon aikana, muuten mullakin taitaa olla edessä sairaalareissu.
Laitan tähän vielä muutaman kuvan äitin kukista. Tosin ei ne mua helpota; olo on nyt ihan epätoivoinen.


1628756.jpg

1626667.jpg

1628765.jpg

1629036.jpg

1629075.jpg