Meinaan siitä kun oon viimeksi kirjoitellut tänne. Päivähoitokin loppui jo viikko sitten, enkä siitäkään oo kirjoitellut mitään. Suit, sait, sukkelaan se 6 viikkoa meni.
Aiheistahan ei oo pulaa, mutta kun en tiedä mistä aloittaisin. Kelan hommelit olis varmaan ne tärkeimmät.
Sain siis päätöksen siihen vastineeseeni.
Nyt olen kirjoittanut siitä valituksen. Se löytyy tosta linkistä.
Se pitää lähettää Kelan kautta Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Ettei vaan olis siinäkin taas pukki kaalimaan vahtina ?
Tunne-elämä on jotenkin ihan sekaisin. Mää en enää oikein ymmärrä itsekään itseäni. Muistelen vanhoja juttuja, vaikka pitäisi keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan.
Jos ei tota edellistä oteta huomioon, niin mulla on vähän parempi olo. Siis pirteempi. Jaksan vähän puuhastellakin, siivoilla ja muuta semmosta. Korjasin yhden takinkin eli sain aikaiseksi ommella koneella. Oho !
Menen huomenna "työhaastatteluun".
No, se on kuntouttavaa työtoimintaa. Kamala sanahirviö, kuntouttava työtoiminta, joka ei mun korvissani kuulosta ollenkaan sellaiselta työltä, mitä siellä tehdään. Se ei oo mitään sellaista terapiatekemistä tyyliin: "Mitä tämä esittää ja mitä tunteita se sinussa herättää?"
(YÄK !). Onneksi !
Siellä Pajalla on ainakin 6 osastoa; käsityöt (2), puutyöverstas ja kehystämö, metallipuoli ja pakkaamo. Pääosin kaikki työt menee myyntiin omaan myymälään, lukuunottamatta pakkaamon töitä. Ne lähtee eteenpäin eri firmoille.
Se Pajan myymälä sijaitsee tossa Tampereen Yliopiston kupeessa.
Tehdään siis ihan oikeasti töitä, ainoa ero on työtahti. Se ei ole mitään tappotahtia, vaan työnjälki, huolellisuus, on se tärkein asia. Siitä työstä maksetaankin vähän. Sen verran, ettei se vaikuta mihinkään etuuksiin, eikä siitä makseta veroja.
Ton suhteen oon vähän ennakkoluuloinen.
Odotan ihan innolla sen alkamista. Saisipahan tähän elämään jotain sisältöä ja säännöllisyyttä. Niin ja pikkuisen lisätienestiä.
Kommentit