Tää lista elää koko ajan, koska kirjaan tänne kaikki maksa-arvoverikoetulokset.
Koska mun sairauteni diagnosoitiin vasta  keväällä 2004, niin ei maksa-arvojakaan ole aikaisemmin kontrolloitu.

Lääkitys aloitettiin 17.2.2004 Efexorilla.
Ensimmäinen maksa-arvo-verikoe otettiin 25.10.2005,
siis n. 1v. 8 kk lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Suluissa ns. viitearvot, joissa kehyksissä niiden pitäisi pysyä.


             P-ALAT        P-ASAT      P-GT      P-AFOS
               (10-45)                 (15-40)           (10-75)       (60-105)

v.2005

25.11.        66               38                 83


v.2006
  2.1.         108               65               197
10.1.         108               60               185
23.1.           69               40               127
  6.3.                                                   88 
11.4.                                                   77
29.12.       183                                  377 HUH !


v.2007
   8.1.                                                 320
12.2.                                                  330
28.2.                                                  287
12.3.                                                  329
29.3.                                                  253
   9.5.          62               39                148
21.5.           98               63                197 (18.5. YSP1 -> )
28.5.                                                  156
  4.6.                                                  190
14.6.          108               72               223
21.6.            88               62               199
27.6.          103               61               216
  2.7.            93               53               201
11.7.            98               65               200
18.7.          135               80               243
24.7.          107               66               246
26.7.          100               60               250
  2.8.          124               76               240
14.8.          107               64                    (YSP 1, kotiin 17.8.) 

23.10.        105                69               191
13.11.          90                52               184
26.11.          88                51               167


v. 2008
12.2.          125                78               230       100
23.6.            77                46               130
19.12.        123                80               212

v. 2009
?
14.5.            61
(näissä verikokeissa piti käydä jo helmikuussa)

P-ALAT:
Sitä on pääasiassa maksan parenkyymisolujen (=elimen tyypillinen kudos) sytoplasmassa  (solukalvon sisäpuolella oleva aine, ei tuma),  josta se solujen vaurioituessa vapautuu verenkiertoon. Entsyymi on melko spesifinen (ominainen) maksavaurion osoittaja. P-ALAT:n aktiivisuus kohoaa sekä virushepatiitin että lääkeaineiden aiheuttaman maksavaurion yhteydessä jopa 10-kertaiseksi. Korkeimmillaan aktiivisuus on noin 7 - 12 päivän kuluttua taudin alkamisesta.

P-ASAT:
Yleinen intrasellulaarinen (solujen sisässä oleva) entsyymi, jota on eniten sydänlihaksessa, luurankolihaksessa ja maksassa. Näin ollen P-ASAT-aktiviteetin nousu on melko epäspesifinen ilmiö  (ei  ominainen),  jonka syynä voi olla maksavaurio, sydäninfarkti, lihasdystrofiat  (rappeuma, surkastuma),  mutta myös keuhkoprosessit, pankreatiitit  (haimatulehdus),  kardiitit  (sydäntulehdus) ,  lihasvammat ja hemolyysi  (punasolujen hajoaminen). Korkeimmat P-ASAT-aktiviteetit tavataan akuutissa virushepatiitissa, jossa entsyyminousu usein edeltää ikteruksen  (keltaisuus, keltatauti)  ilmaantumista.

P-GT:
On entsyymi jota esiintyy pääasiassa maksassa, jonkin verran haimassa ja runsaasti munuaisissa. Kohonneita P-GT aktiivisuuksia todetaan kolestaattisissa tilanteissa (herkempi kuin P-AFOS), maksametastaasien  (pahanlaatuinen) yhteydessä ja lääkeaineiden tai alkoholin aikaansaaman maksavaurion yhteydessä. Alkoholin runsas säännöllinen käyttö ja jotkin lääkeaineet (antiepileptit, barbituraatit, dekstropropoksifeeni) lisäävät P-GT aktiivisuutta indusoimalla entsyymiä, mutta muutos palautuu 2-3 vk:n sisällä alkoholin/lääkkeen käytön lopettamisesta.
       
P-AFOS:
Mm. luusto- ja maksatauteja tutkittaessa verestä määritetty fosfataasi, joka voi olla peräisin luustosta, maksasta, suolistosta, istukasta tai kasvainkudoksesta.
AFOS on niinikään maksasoluissa toimiva entsyymi. Se reagoi pääasiassa sapen erityksen häiriöihin.
Arvo voi nousta myös maksan tulehduksissa, mutta vähäisemmässä määrin kuin ALAT ja ASAT.
Yksi maksan tehtävistä on valmistaa sappea ja erittää sitä ohutsuoleen, jossa se auttaa ruoasta saatuja rasvoja imeytymään. Maksassa on pienen pieniä sappitiehyitä, jotka yhtyvät suuremmiksi putkiksi, kunnes ne muodostavat yhden ison tiehyeen, joka johtaa pohjukaissuoleen. Sappirakko on yhteydessä tähän isoon päätiehyeeseen. Jos sapen kulku tässä putkistossa estyy, AFOS-arvo suurenee. Samoin jotkin maksan kasvaimet suurentavat arvoa.
AFOS luetaan yhdeksi maksakokeeksi, mutta sillä on myös toinen maksasta täysin erillinen merkitys: alkalista fosfataasia tarvitaan luun rakentamiseen. Lasten viitearvot ovatkin suuremmat kuin aikuisilla, sillä kasvun aikana luuta rakentuu jatkuvasti. Tässä vilkkaassa toiminnassa luuta muodostavista soluista tihkuu alkalista fosfataasia verenkiertoon.

Arvo voi suurentua myös joissakin luusairauksissa. Näitä ovat D-vitamiinin puutteesta johtuvat lasten riisitauti ja aikuisten "luun pehmenemistauti" eli osteomalasia, merkillinen luun muodostumisen häiriö Pagetin tauti ja syöpäkasvaimet luussa.

Kun AFOS-arvo on suurentunut, lääkärin on arvioitava muiden kokeiden ja potilaan oireiden perusteella, onko kyseessä maksan vai luun sairaus. Jos tämä jää epäselväksi, voidaan verinäytteen erityistutkimuksella erottaa, kummasta on kyse. Tämä on mahdollista siksi, että maksan ja luun alkaliset fosfataasit eroavat hieman toisistaan. Erottelututkimus on hankalampi ja kallis, minkä vuoksi sitä käytetään vain erityistilanteissa.