Juhani Aer, LKT, Psykiatrian erikoislääkäri



                           6.
      Omaiset ja ystävät hoidon tukena

Omaiset tarvitsevat tukea ja tietoa sairaudesta. Siksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan potilaan omaiset tulisi aina saada mukaan potilaan hoitoon. Omaisten antamilla tiedoilla voi olla ratkaiseva merkitys sairauden toteamisessa. Erityisesti maanisiin ja hypomaanisiin jaksoihin liittyvän sairaudentunnottomuuden vuoksi heidän havainnoillaan voi olla keskeinen merkitys. Omaisten on tarpeen olla selvillä taudin luonteesta ja kulusta, mutta myös oireiden seurannasta. Toisaalta omaiset voivat olla keskeisiä havainnoitsijoita sairauden eri vaiheissa. Läheiset ihmiset, jotka jakavat arjen potilaan kanssa, ovat usein suureksi avuksi potilasta hoitaville lääkäreille ja muille terveydenhuollon työntekijöille puhumattakaan potilaasta itsestään.


Vaikeuksienkin keskellä ystävien ja perheenjäsenten tulisi muistaa, ettei heidän läheisensä ole sairauteensa syyllinen ja että hän voi oppia ainakin osittain hallitsemaan sairautensa oireita.


Tuessa on keskeistä rakkaasta ihmisestä välittäminen, mutta myös ns. normaalien elämän- ja perhesääntöjen ylläpitäminen mahdollisuuksien rajoissa.
Omaiset ovat ongelmien kanssa tekemisissä kenties ensi kertaa ja tarvitsevat ohjausta ja tietoa. Myös omaisjärjestöt voivat vaikuttaa keskeisesti omaisten tiedonsaantiin ja tukea heitä vaativassa tehtävässään.
Kun perheessä on henkilö, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sairaus koskettaa jokaista perheenjäsentä. On vaikeaa ja ahdistavaa huomata, että läheinen käyttäytyy oudosti. Tekee kipeää, kun maaninen potilas muuttuu ja aiheuttaa nämä monet ikävät asiat. Voi myös olla, että näistä asioista ei voida keskustella asiallisesti sairastuneen kanssa. Toisaalta masennuksen aikana omaisten on raskasta jakaa masentuneen ihmisen avuttomuutta ja epätoivoa. Usein sairaan perheenjäsenen mielentila on arvaamaton, oikukas ja vaikeasti ennakoitavissa.


Kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinnöllisyydestä on tärkeää keskustella omaisten kanssa. Aihe voi olla arka, mutta on varmasti parempi, että omaisetkin tuntevat todellisuuden tässä asiassa. Tämä realismi voi olla arvaamattoman tärkeä asia, jotta päästään mahdollisimman aikaiseen taudinmäärittelyyn ja hoidon aloittamiseen, mikäli tautiin sopivia piirteitä ilmenee jollakin potilaan sukulaisista.

Omaisten mukanaolo potilaan hoidossa voi myös tukea lääkemyöntyvyyttä. Omaiset voivat tukea lääkkeiden käyttöä silloinkin, kun potilas esim. alentuneen sairaudentunnon tai pitkään jatkuneen hyvän kunnon johdosta ei pidä lääkkeitä tarpeellisina.

Kun sairauden kulussa tapahtuu muutoksia, on tärkeää, että asiasta keskustellaan perheenjäsenten ja muiden läheisten kanssa. Puhuminen sairaudesta, henkilön käyttäytymisen muutoksista ja jokaisen henkilökohtaisista huomioista voi helpottaa tilannetta, sillä se voi auttaa välttämään turhautumia ja parantaa selviytymiskeinoja. Keskustelu toisten kanssa voi tuoda esiin ideoita siitä, miten selviytyä ja toimia sairauden kanssa. Mahdollisen sairausjakson alkamisesta tulee läheisten mainita sekä kertoa siitä selkeästi, mutta kuitenkin pyrkiä välttämään ylireagointia. Näissä tilanteissa omaisten on tärkeää tuoda esiin se, ettei läheinen ole yksin sairautensa kanssa. Taas terveiden jaksojen aikana on hyvä pyrkiä elämään mahdollisimman normaalia elämää.

Omaisten on tärkeää tietää myös miten menetellään kun tilanne perheessä kiristyy potilaan voinnin huonontuessa tai muusta syystä. Omaisten tulisi voida tarvittaessa keskustella hoitohenkilökunnan kanssa. Omaisten tulisikin olla yleensä selvillä miten menetellä kriisitilanteissa, miten ja milloin saa yhteyden nopeasti hoitohenkilökuntaan ja miten menetellään hätätilanteissa.

Läheisten ymmärrystä maanisuuteen sekä masennukseen liittyvistä aiheista voidaan lisätä koulutuksen ja informaation avulla. Sairauteen ja sen luonteeseen sopeutuminen vie oman aikansa. Kummankin osapuolen on tärkeää löytää itselleen omaa aikaa jaksaakseen eteenpäin. Sairauden kanssa voi elää, mutta sairauden kulkuun voi vaikuttaa eniten sairastunut itse. Elämän muuttuessa on hyvä hakea ja saada ulkopuolelta asiallista tukea, apua ja vertaistukea. Yhteydenotto yleensä kannattaa.

Terveydenhuoltohenkilökunnan ja omaisten hyvällä yhteistyöllä voidaan merkittävästi tehostaa potilaan hoitoa ja parantaa potilaan ennustetta. Mielenterveyden horjuessa ei kummankaan osapuolen tarvitse jäädä asian kanssa yksin.