Jatkoa eiliseen postaukseen:
MTT:n asiakkaaksi ei pääse kuin lähetteellä. Soitin eilen omalle psykiatrilleni ja kysyin omien asioitteni lisäksi samalla tota ko. asiaa.
Ystävälleni tuli nyt sitten ero ja hän lähtee kotipaikkakunnalleen joulun viettoon oman perheensä luo. Joulun välipäivinä hänen pitäisi hoitaa muutto. Onneksi hänellä on kunnon tukijoukot, eihän huonossa kunnossa oleva ihminen tuollaisesta psyykkisestä ja fyysisestä rääkistä muuten selviäisi millään.
Voimia toivon hänelle kovasti.
Sinulle rakas ystäväni ja kaikille lohdutusta kaipaaville.
Jalanjäljet
Eräänä yönä näin unen.
Unessani kuljin pitkin merenrantaa Jumalan kanssa
ja taivaalle välähti tapahtumia elämästäni.
Jokaiseen tapahtumaan huomasin liittyvän kahdet jalanjäljet - yhdet kuuluivat minulle ja toiset Jumalalle.
Kun elämäni viimeinen tapahtuma välähti eteeni,
katsoin taaksepäin hiekassa oleviin jalanjälkiin.
Huomasin, että ajoittain elämäni polulla oli vain
yhdet jalanjäljet.
Huomasin myös, että se tapahtui elämäni kurjimpina ja surullisimpina aikoina.
Tämä todella huolestutti minua ja kysyin sitä Jumalalta.
"Jumala, Sinä sanoit, että kun kerran päättäisin seurata Sinua, Sinä kulkisit kanssani kaiken aikaa.
Mutta huomasin, että elämäni kaikkein vaikeimpina aikoina hiekalla oli vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä miksi Sinä jätit minut juuri niinä aikoina,
jolloin oli kaikkein vaikeinta."
Jumala vastasi: "Rakas lapseni.
Minä rakastan sinua, enkä koskaan jättäisi sinua
koettelemustesi ja kärsimystesi aikoina.
Kun sinä näet vain yhdet jalanjäljet,
silloin minä kannoin sinua."
Unessani kuljin pitkin merenrantaa Jumalan kanssa
ja taivaalle välähti tapahtumia elämästäni.
Jokaiseen tapahtumaan huomasin liittyvän kahdet jalanjäljet - yhdet kuuluivat minulle ja toiset Jumalalle.
Kun elämäni viimeinen tapahtuma välähti eteeni,
katsoin taaksepäin hiekassa oleviin jalanjälkiin.
Huomasin, että ajoittain elämäni polulla oli vain
yhdet jalanjäljet.
Huomasin myös, että se tapahtui elämäni kurjimpina ja surullisimpina aikoina.
Tämä todella huolestutti minua ja kysyin sitä Jumalalta.
"Jumala, Sinä sanoit, että kun kerran päättäisin seurata Sinua, Sinä kulkisit kanssani kaiken aikaa.
Mutta huomasin, että elämäni kaikkein vaikeimpina aikoina hiekalla oli vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä miksi Sinä jätit minut juuri niinä aikoina,
jolloin oli kaikkein vaikeinta."
Jumala vastasi: "Rakas lapseni.
Minä rakastan sinua, enkä koskaan jättäisi sinua
koettelemustesi ja kärsimystesi aikoina.
Kun sinä näet vain yhdet jalanjäljet,
silloin minä kannoin sinua."
Ann Landers
Olihan mulla muutakin vuodatettavaa.
Oon jo pitkän aikaa seurannut Poitsun (22v.) mielialojen muutoksia ja viime viikonloppuna hän sitten repesi ihan täysin; itki ja raivosi. Eilen sain hänelle ajan päivystykseen ja päivystävä lääkäri antoi Opamox-reseptin ja samaa soittoa soitti tuonne kriisikeskuksen psykiatrille. Näyttää nyt vahvasti siltä, että Poitsu sairastaa masennusta ja nyt on sitten ammattiauttajien seurattavana puhkeaako se bipoksi.
Mistä tää kaikki nyt tulee ?
Tuleeko tälle loppua ollenkaan ?
Poitsu on ihan samalla tavalla joutunut kärsiin sen alkoholistiavomieheni käytöksestä, tai siis eihän se minkäänlaista käytöstä ollut. Tosin Poitsu kärsi murrosikäisenä sen kaiken. Olin silloin itse siinä kunnossa, että en pystynyt tarttumaan asioihin. Elin sellaisessa mustassa usvassa, eikä mulla oo niistä ajoista oikeen minkäänlaisia muistikuvia.
Poitsu oli tosi kovilla silloin, koska en pystynyt huolehtiin mistään. En edes omasta hygieniastani, saatikka kotiasioista. Kaikki kaatui Poitsun niskaan ja seuraukset on nyt nähtävissä.
En mitenkään voi yhtyä laulun sanoihin: "En päivääkään vaihtaisi pois". Voi, mää vaihtaisin niin monta päivää. Mun biposta on joutunut kärsiin niin moni.
Kommentit