Ajattelen liikaa. No, se ei oo mitenkään omituista, mutta näitä asioita ei tarttis miettiä ollenkaan;
asumistuki
tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja
ex-avokkaani.

Tota viimeistä ei pitäisi ajatella tippaakaan. Yksikin ajatus on liikaa. Mulle tulee sellaisia hirvittävän haikeita ajatuksia, muistoja, siitä kuinka intohimoisesti me rakastettiin toisiamme. Se oli sellaista tunteiden paloa, että en ole koskaan kokenut samanlaista.

Aina.
Se oli meidän Pieni Sana. Se lukee kihlasormuksiemme sisäpuolellakin ja se sisältää meidän kummankin nimikirjaimet. A I N A. Hän minun syleilyssäni, hän minun käsivarsieni välissä.
Lupasimme olla 40 vuotta yhdessä. Joo, se maaginen luku oli 40, enkä mää tiedä mistä se oli lähtöisin.
Nyt on taas sellainen olo, että voisin jopa ottaa yhteyttä häneen. Tää haikeus on niin raskasta, vaikkakin erosta on jo kohta 5 vuotta. Ajanjakso jota mun pääni ei osaa käsitellä ollenkaan, kun tuntuu siltä, että kaikki ne hyvät muistot on tapahtunut viime viikolla.

Jatkuvasti täytyy muistuttaa itseään siitä, että hän on ajanut mut tähän nykyiseen jamaan ja aiheuttanut tän mun täydellisen romahtamiseni. Ja jos se suhde olisi vielä jatkunut, niin mää olisin jo haudassa. Tää elämä vaan ei oo niin yksinkertaista, eikä varsinkaan reilua, se tässä on tullut todettua jo monta kertaa.

Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka Iisakki lauloi mulle puhelimessa:

      


      

Tätä laulua Iisakki lauloi mulle karaokessa silloin alkuun ja monia kertoja meidän yhdessäoloaikana. Joo, karaokessapa tietenkin, koska hän oli karaokeisäntä ja sen lisäksi me koluttiin vapaa-aikoina kaikki Pirkanmaan karaokebaarit läpi.
Mää olin hänen "nuottivihkonsa". Jos jonkun vedettävän/laulettavan biisin sävel oli hukassa, siis hän ei sitä muistanut, niin lauloin ko. biisiä hänen korvaansa. Laulaminen ei missään vaiheessa loppunut ja tässä menikin useampi vuosi ennen kuin pystyin niitä samoja biisejä kuuntelemaan.

Perkele, mitä valitusta ! Nyt tää loppuu tältä kerralta tähän !
Mää oon alkanut työstään "muistelmiani", jotka kertoo juuri tosta ajanjaksosta. Voipi olla, että jotain julkaisen blogissanikin.
Huomenna, kai ?, kirjoitan Hermostuttaa osa 2 !.



Nii-in, mää en vaan voi tälle/näille tunteilleni mitään.