näiden seuraavien, tuttujen säkeiden, myötä.


                   583109.jpg



Jouluevankeliumi

 
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.





Pellavapään joulu


Tähtitaivas lumoon sai hänet loistollaan,
pellavapään pienen vain viisi vuotiaan.
Iltaan hämärään, kuu loi säteitään,
perhe tuo kun kulki joulun luo.

Joen rantaan polku heidät kun viimein toi,
juhlantunnun vanha myllykin tarinoi.
Pojan sydän lyö, pian on aattoyö.
Mummolaan siis, joulun tunnelmaan !

Ovi aukaistiin, joulun tuoksuihin,
tuvan lämpöisen, yhä muistan sen.

Tutut kasvot, laulut, lahjat ja kuusipuu,
ajatukset kauas korkeelle ulottuu.
Ainutkertainen, juhla juhlien,
poika tuo, kun löysi joulun luo.

Aika muutti paljon, talo jäi tyhjäks' niin.
Joki virtas vain ja myllykin purettiin.
Silti sielussain, joulut jotka sain,
kaikujaan jää mulle kertomaan.

Ovi aukaistiin, joulun tuoksuihin,
tuvan lämpöisen, yhä muistan sen.

Taas on talviyö ja tarinaa kuuntelen,
joenrannan joulun, ihmisten menneiden.
Tänään laulaen, tahdon jakaa sen,
Pyhän juhlan tunnen hiljaisen.
Tänään laulaen, tahdon jakaa sen,
Pyhän juhlan tunnen hiljaisen.




                                           säv. Petri Laaksonen
                                                      san. Pekka Laaksonen ja Petri Laaksonen
          






Mieltä lämmittävää joulunaikaa !