Juna kulkee taas, kulkee, on sillä matka tuonne... Niin minnehän tällä junalla on matka ? Sitähän ei tiedä Erkkikään.

Ja sitten ihan vallan muihin juttuihin.
Kävinpäs taas henkilääkärilläni. Nyt kun oli lääkärin vaihto ja lääkkeitä rustaillaan, vaihteeksi, niin näitä käyntejä on useammin. Ai, että mää tykkään siitä lääkäristä. Jos ette oo vielä sitä kuulleet. Siinä on tosi napakka täti.

Cipralexin annostusta vähennettiin kun tuntuu siltä, että oon vähän levoton ja se mun käsienkin tärinä todennäköisesti johtuu siitä, että serotoniinin määrä on liian suuri. Se uuskin lääke, Abilify, vaikuttaa just serotoniinin muodostukseen. Kaiken tämän se lääkäri selitti tosi hyvin, josko serotoniini, dopamiini, ym. välittäjäaineet on jo tutuiksi käyneitä juttuja.
BTW: Serotoniini = aivojen välittäjäaine eli neurotransmitteri. Se vaikuttaa mielialaan, ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä.

Sit juteltiin nukkumisesta, se kun on aina kaikessa hoidossa etusijalla ja puhuttiin me kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Siitä bipopiiristä joka alkaa ens keskiviikkona, Pajan kokeilusta yms. Määhän päätin jo sen edellisen Pajan kokeilun jälkeen, että yritän mennä sinne keväällä uudestaan, jos kunto antaa myöten. Väkisinhän mää en sinne mene, siitä ei oo mitään hyötyä kenellekään. Eikä ne oo siellä mun työpanostani vailla, sinne on menossa varmaan useampi kymmenen muutakin. Jos riittääkään.
Mää tosissani viihdyin siellä kun ei siellä ollut mitään suorituspaineita, mutta sinne kahvilaan en tällä fyysisellä kunnolla kykene. Jalat ei oudokseltaan kestä monen tunnin seisomista. Onneksi siellä on niitä muitakin työpisteitä.

Ai niin, puhuttiin me tästä mun uudesta "harrastuksestanikin", - esittelin tietysti tuotoksiani - ja sitten esittelin yhden erityisen kauniin kortin, joka tässä taannoin postista tupsahti. Tekijä varmaan tietää mistä puhun. Omahoitajani näki ne myös.

Sehän se on lääkärille hyvä mittari mitata mun kuntoani kun se näkee, että jaksan keskittyä muihinkin juttuihin kuin omaan olooni.
Itse asiassa innostuin tekeen niitä 3D -kortteja niin, että nyt niska on ihan jumissa ja ihan kuin tulessa. Kädet onneksi toimii. Se se vasta olis kamalaa jos ei pystyis oleen koneella.

Verikokeisiinkin pitäisi taas mennä. JÄK ! Pitäkää nyt hyvät ystävät ja kylänmiehet peukkuja, että ne maksa-arvot on menneet alaspäin. Mää en millään taas jaksaisi vaihtaa lääkettä, kun tuntuu siltä, että tästä olis vihdoinkin jotain hyötyä. En ainakaan oo niin apaattinen kuin tässä olin ja jaksan tehdä vähän näitä kotihommia. Tosin nyt täällä ei oo kukaan imuroinut. Löytyisköös vapaaehtoisia ?

Mitäs sitten muuta ?
Ai niin. Muistin kun muistinkin kysyä lääkäriltäni lääkkeitten erityiskorvattavuudesta ja kyllä mää ihan oikein otaksuin. Jos potilaalla on todettu joku sairaus, tässä tapauksessa kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin silloin lääkärin pitäisi tehdä Kelaan B-lausunto, jotta potilas saa sen merkinnän 112 kelakorttiinsa. Sairauden tarkemmalla tyypillä ei ole merkitystä. Mullakaan ei ole diagnosoitu sen paremmin I kuin II tyypinkään bipoa. Bipo kuin bipo riittää.

Siinähän ne tärkeimmät taas tulikin. Tässä on loppukevennykseksi muutama tammikuussa 2007 otettu kuva. Kauniita, vai mitä ?