Eilen taas hermostuin niin, että oksat pois !

Syy on kaikkitietävä isäni ja mulla on tietysti ihan käsittämätön suhde siihen ihmiseen. Moneen asiaan se tuppaa nokkansa, mutta kaikkein ärsyttävintä on, että se tolkuttaa jatkuvasti noista mun kissoistani.  Siis mulle. Vanhalle akalle. Täytän tänä vuonna viiskymmentä.
Poitsu kävi eilen kauppareissullaan isän tykönä hakemassa sen meille tarjoamia puolukoita ja isä oli taas jutellu Poitsulle "vakavia" eli kyllä niitä kissoja nyt täytyisi vähentää. Kun ei me kuulemma muutenkaan tulla taloudellisesti toimeen.

No, eihän meillä mitkään kaksiset tulot ole, mutta ensimmäisenä vyönkiristyslistalla ei taatusti ole noi kissat. Jumalauta sentään ! Ajattelin illalla, että soitan sille herralle ja sanon, että sekoo nyt ihan vaan noitten nuorempien sisarusteni elämään, niinkuin tähänkin asti, ja jätä meidät rauhaan. Ei sitä oo tähänkään asti kiinnostanut meidän pärjääminen.

Koskaan se ei ole kysynyt, että tuletteko toimeen. Ei ikinä !
Mies joka omistaa 3 osakehuoneistoa, kesämökin ja vaihtaa joka toinen vuosi autonsa uuteen eli vekslaa koko ajan rahojensa, sijoitussalkkunsa ja osakkeittensa kanssa.
Ja kehtaa mulle vielä puhua, että pikkuveli tarvitsee nyt niin paljon taloudellista tukea kun sen vaimolla ei ole töitä ja sinne odotetaan kaksosia. Eittämättä mulle tulee se aika mieleen, kun vartosin Poitsua ja sairastin toksoplasmoosia. Ei meidän asiat silloinkaan kiinnostanut vaikka mulla oli hirvee lääkitys, jotta vauva syntyisi terveenä. Keskenmenon vaarakin oli tosi suuri ja sitten synnytyksen jälkeen Poitsun terveyden seuraaminen oli henkisesti tosi vaikeeta.

Saati sitten nyt kun se tietää ihan hyvin, että mää sairastan koko lopun ikääni.
Ai niin joo, eihän mun sairaudestani saa puhua kenellekään, kaikkein vähiten sukulaisille. Sehän ei ole mahdollista, että hänen suvussaan joku sairastaa jotain mielenterveyteen liittyvää sairautta.

Poitsu on nyt 22 vuotias.
Arvatkaahan kuinka monta kertaa se on ollut isäni kanssa esim. mökillä, jossa isä käytännöllisesti katsoen asuu toukokuusta lokakuuhun ?
Ei kertaakaan ! Ei yhtä ainutta kertaa !

Sinne kyllä kutsutaan jos jonkunlaista sukulaista, ystävää ja ystäväperhettä viettään iltaa tai viikonloppuja, mutta ei sinne kutsuta Poitsua koskaan ilman mua. Tokihan meidät kutsutaan joka kesä kesäjuhliin, mutta todennäköisesti vaan sen takia, että kaikenlainen tarjoilu-, ruoanlaitto- ja viihdyttämisapu kelpaa. Niistä taidoistahan mut suvussa tunnetaan tai siis tunnettiin.
Uskomattominta tässä on se, että silloin ipanana Poitsu olis ihan taatusti pärjännyt siellä siinä joukon jatkona, koska mun pikkusiskoni on saman ikäinen kuin Poitsu ja pikkuveljeni on 26 vuotias. Olis sulautunut siihen porukkaan ihan täysin.

No, ei isä oo Poitsun kanssa ollut missään muuallakaan. Ei koskaan. Poitsu ei oo ollut heillä edes hoidossa. Niin uskomaton ja niin raaka totuus. Vähemmästäkin sitä ihminen katkeroituu. Meinaan minä.
Ei mun isäni ole koskaan ollut ns. pappa ja sitä en varmaan anna sille koskaan anteeksi. Varsinkaan kun Poitsu on sen ainoa lapsenlapsi.

Kun olin viime kesänä sairaalassa sen 13 viikkoa, niin ensimmäisellä kerralla  (niistä kolmesta käyntikerrastaan)  isä kysyi, että kuka sen mun sairaalassaoloni maksaa. Joo, arvatkaahan mitkä oli tunnelmat, kun kunto ei muutenkaan ollut mikään loistava  (harva on terveenä sairaalassa)  ja isältä tulee ensimmäisenä moinen kysymys ?
Kun olisin ollut vähänkin paremmassa kunnossa, niin olisin sanonut, että älä pelkää, ei sun tarvitse sitä maksaa.


Tätä vuodatusta voisin jatkaa loputtomiin. Asiaa kyllä riittäisi. Palaan asiaan myöhemmin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi tällä kertaa.
Taas ahdistaa ja  suoraan sanottuna vi****aa oikein raskaamman päälle.



        




Niin siis mulla täytyy olla tosi, TOSI paha olo silloin kun käytän tota v-alkuista sanaa. Se ei oikeestaan kuulu mun sanavarastooni ollenkaan.