Juhani Aer, LKT, Psykiatrian erikoislääkäri



                           4.
 Kuinka tulla toimeen sairauden kanssa


Vaikeat ja pitkään jatkuvat moninaiset stressaavat elämäntilanteet laukaisevat usein sairausjakson. Elämänkokemukset ja monet tutkimukset osoittavat, että potilailla, joilla läheisten "tukiverkko" on kantava, on paremmat mahdollisuudet selviytyä sairauden aiheuttamista elämänmuutoksista kuin niillä, joilta läheisten tuki puuttuu.
Potilaan on hyvä oppia tunnistamaan sairauden huononemisen oireita; mitä paremmin potilas tuntee oman sairautensa ja sen oireet, sitä paremmat hyvän selviytymisen mahdollisuudet todella ovat.

Riskitekijöitä uusien sairausjaksojen puhkeamiselle ovat stressiä lisäävät elämäntapahtumat, kuten työpaikan menetys, lapsen syntyminen tai parisuhteen päättyminen. Edelleen alkoholin tai päihteiden käyttö voi laukaista uusia sairausjaksoja samoin unirytmin muutokset ja vaikeudet tai ristiriidat parisuhteessa.

Potilaan on hyödyllistä seurata omaa mielialaansa ja erilaisten "laukaisevien tekijöiden" vaikutusta siihen. Hänen on syytä pyrkiä ylläpitämään mahdollisimman säännöllistä vuorokausirytmiä. Hänen tulisi luottaa omaisten ja ystävien sosiaaliseen tukeen. Mielialan, ahdistuneisuuden, unirytmin ja stressaavien elämäntapahtumien seuraamiseen on olemassa apuvälineitä, joista voi saada lisätietoja psykoedukaation osana.



Mitä ensioireet ovat ?

Maanisen vaiheen ensioireena on usein unentarpeen väheneminen. Potilas nukkuu vähemmän ja on kuitenkin päivisin varsin pirteä ja energinen. Tähän olisi syytä puuttua mahdollisimman nopeasti ja normalisoida unirytmi. Unirytmin häiriintyminen ja sen jatkuminen lisääntyneenä toimeliaisuutena on kuin bensiiniä heittäisi kasvavan vauhdikkuuden rattaisiin.
Toinen usein havaittava ensioire on ärtyneisyyden ja aggressiivisuuden lisääntyminen. Aggressiivisuus ei suinkaan ole aina fyysistä, vaan usein lisääntynyttä ärhäkkyyttä, piikikkyyttä puheessa ja potilaan "pinna palaa herkästi".
Toimeliaisuuden, alkuvaiheessa usein varsin asiallisen, lisääntyminen on usein myös ensihavaintoja.
Puheliaisuuden lisääntyminen ja ajatuksen riento ovat myös usein havaittavia varomerkkejä alkavasta maanisesta oireilusta.

Omaiset jotka ovat vuosia, kenties vuosikymmeniä "jakaneet arjen" potilaan kanssa, tunnistavat alkavan maanisuuden usein potilasta herkemmin. Varomerkkien tunnistaminen on sikälikin tärkeää, että manian tai hypomanian puhkeaminen noudattaa samalla potilaalla yleensä hyvin samanlaista kaavaa eli on syytä oppia tunnistamaan omat henkilökohtaiset "varomerkkinsä".

Unihäiriöt ovat tavallinen masennuksen ensioire. Potilas nukkuu levottomasti ja heräilee aamulla aikaisin. Uupuneisuuden tunnetta ja saamattomuutta alkaa ilmetä päivittäin. Mistään ei tahdo tulla mitään. Ilottomuus on myös ensioireita. Potilasta ei tunnu asiat oikein kiinnostavan tai huvittavan.


Tukiryhmät ovat hoitoa täydentävä ja antoisa osa elämää. Nämä vertaistukiryhmät tarjoavat foorumin keskinäiselle hyväksynnälle, ymmärtämykselle, itsensä löytämiselle sekä monenlaisten sairauksien hallintaan liittyvien ideoiden jakamiselle.



Näin hallitset parhaiten sairauttasi:

- suhtaudu vakavasti sairauteesi ja pidä sitä elinikäisenä, vaikka pysyisitkin oireettomana pitkään

- pidä yllä pysyvää hoitosuhdetta

- tarkkaile sairauden piirteitä itsessäsi, opettele tunnistamaan varomerkkisi. Niitä havaitessasi ota yhteys hoitopaikkaasi hoitoneuvottelun aikaansaamiseksi. Luota itsesi lisäksi läheistesi havaintoihin. He saattavat olla sinuakin parempia havaitsemaan uuden sairausjakson ensioireita.

- pyri ylläpitämään säännöllistä elämänrytmiä

- älä tee itsenäisiä ratkaisuja lääkityksen tai muun hoidon suhteen vaan keskustele hoidosta asiantuntijoiden kanssa parhaan mahdollisen hoidon toteuttamiseksi. Sairauden eri vaiheet tarvitsevat usein erilaisia hoitoratkaisuja.

- lähtökohta hyvään hoitoon on sairauden tunteminen ja sairauden hyväksyminen osana itseään ja siltä pohjalta syntyvä asiallinen käsitys omasta tilastaan eli sairauden tunto