Toi sanonta ei välttämättä oo tarkoitettu siihen tarkoitukseen, mitä mää ajan takaa, mutta nyt musta kumminkin tuntuu siltä.
Äiti joutui sunnuntaiaamuna sairaalaan.
Tällä kertaa Peijaksen sairaalaan.
Hän alkoi oksentaan lauantai-iltana kahdeksan aikaan ja se oksentaminen oli tosi rajua. Olin jo soittamassa ambulanssia, mutta äitin mielestä se menee ohi ja käski mun mennä nukkuun.
No, mää sit menin joskus klo: 01.15 ja sanoin, että herätätte mut jos se oksentaminen jatkuu. Heräsin klo: 5.50, eikä äiti ollut nukkunut yhtään, vaan oksentanut koko yön.
Olin tosi vihainen Jahvetille, kun äiti oli jo siinä kunnossa, ettei jalat kantaneet ja sen valitus oli jo sellaista jatkuvaa. Kuumetta oli 38,7.
Soitin ambulanssin samantien, kännykässä on kellonaika 6.07 ja soitin toisen kerran klo: 6.47. Ambulanssi tuli klo: 8.17. Sen tulo kesti siis YLI 2 TUNTIA ! Olisin moneen kertaan lähtenyt viemään äitiä taksilla, mutta kun en osannut ees kuvitella, että ambulanssin tulo kestäisi niin kauan.
(mää olin varmaan tän näkönen silloin)
Arvatkaas mikä niitä ambulansseja silloin ylityöllisti ?No, ne koulujen päättäjäisiä juhlineet kakarat, jotka oli juoneet itsensä sammuksiin. Niitä oli Peijaksen päivystyksen käytävillä vielä silloin aamullakin selviämässä, kun me mentiin sinne.
Pikkuisen mua sieppas, kun ajattelin, että ne on siellä ihan omaa tyhmyyttään (lue: idioottimaisuuttaan) ja niiden takia moni todella apua tarvitseva joutuu odottaan ambulanssia ihan liian pitkän aikaa.
Äidistä otettiin verikokeet, virtsanäyte, ja kytkettiin siihen EKG-monitorilaitteeseen ja hän sai heti sellaisen keuhkoputkia avaavan lääkityksen maskin kautta. Hänellähän on aika vaikea keukojentilavuusastma.
Sydämellisesti täytyy kiittää sitä sen pisteen (huoneen) päivystävää sairaanhoitajaa ja lääkäriä asiallisuudestaan ja ystävällisyydestään. Vaikka siellä päivystyksessä kuluikin 5 tuntia, ennenkuin äiti siirrettiin tarkkailuun, niin koko ajan kuitenkin tapahtui jotakin.
Tarkkailussa äidille laitettiin suonensisäinen nesteytys (mikähän tonkin oikee termi on ?) ja otettiin EKG paperille (voi näitä mun selityksiäni).
Tarkkailusta äiti siirrettiin sunnuntai-iltana päivystysosastolle tarkkailuun. Silloin CRP-arvo oli 72 ja epäiltiin ärhäkkää virtsatieinfektiota. Eilen me sit mentiin päivällä äitiä katsoon. Äiti ei ollut saanut oikein selvää omahoitajan ja lääkärin puheista, niin mää sitten lähtiessäni puhuin omahoitajan kanssa ja pyysin, siis oikeastaan vaadin, päästä lääkärin juttusille. Ja pääsinkin. En olis aikaisemmin sieltä lähtenyt minnekään.
Lääkärin diagnoosiepäily oli, että äidillä on munuaisaltaan tulehdus. Se virtsatietulehdus on edennyt vauhdilla eteenpäin. Varmistus saadaan tänään, kun viljelytulos tulee.
Mää oon sairastanut kans munuaisaltaan tulehduksen, jossa se virtsatietulehdus on ollut oireeton. Ei ollut minkäänlaisia pissaamisongelmia, niin kuin nyt ei äidilläkään.
Kävin vielä illalla viemässä äidille astmapiiput (Buventol ja Beclomet), kun en muistanut niitä päivällä viedä. Joo, sairaalasta ei just niitä lääkkeitä löytynyt. Silloin illalla äiti siirrettiin vielä sisätautiosastolle eli se on sitten jo 4. paikka missä äiti on siellä Peijaksessa tällä reissulla ollut.
Odottelen nyt soittoa siltä äidin omahoitajalta. Ihmettelen mm. sitä, miksi äidille ei eilen illalla annettu nukahtamislääkettä, vaikka ne on hänen omalääkärinsä määrännyt ja Jorvin kirurgisella osastollakin niitä annettiin.
Että semmosta.
Kommentit