= kääntänee ken taitaa.
Papu
kyseli mihin tän blogin kulku on tyssännyt. Tai ainakin vauhti on hiljentynyt. No, täältä löytyy pääosin niitä bipopostauksia ja nyt ei oo ollut oikeen kirjoitettavaa. Tai ainahan kirjoitettavaa on, mutta päälimmäisenä oleva aihe on niin vaikea, että oon yrittänyt vältellä sitä jo joidenkin lukijoidenkin takia. Vaikka tää mun blogini onkin.
Oon täälläkin kertonut, että sain ystäviä sekä siellä YSPillä ollessani, että nyt siellä Päiväsairaala 1:ssä. Muutaman tosi hyvänkin ystävän. Sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät mielialasairauksia, koska sairastavat itsekin. Heidän kanssaan on niin helppoa puhua asioista, kun ei tarvitse yhtään miettiä mitä siitä omasta tilastaan voi puhua.
Nyt kuitenkin viimeisen kuukauden aikana kaksi heistä on yrittänyt itsemurhaa lääkkeiden yliannostuksella.
Minun ikäiseni mies, joka sairastaa masennusta ja jolla on tuore avioero takana ja 30+ nainen, joka sairastaa myös bipoa. Kumpikin erittäin älykkäitä ihmisiä ja ulospäin todella hyväntuulisen oloisia, mutta, mutta. Ulkokuorihan ei kerro yhtään mitään; tuo nuori nainen on hyvin tyylikäs ja huolellisesti laitettu, oikea kaunotar ja tuo mies sellainen puhelias vitsienkertoja. Ulkokuoresta päätellen ei koskaan kuitenkaan voi tietää minkälaisia taakkoja kukakin mukanansa kanniskelee, eikä kannata elämänpolulla vastaan tulevaa kadehtia.
Mies heräsi yliannostuksen jälkeen, hyvin nukkuneena, omasta sängystään. Onneksi.
Tuo nuori nainen on ollut nyt toista viikkoa sairaalassa. Tänään hän saa kuulla psykiatrisesta jatkohoidosta.
Ja muhun sattuu kun ajattelenkin heitä. Ajatukset palaa ihan pakosti 4½ kuukauden takaisiin tapahtumiin. Ahdistaa. En kumminkaan syytä itseäni tai läsnäoloani tai läsnäolemattomuuttani. Itse asiassa mää tiedän sisimmässäni, että kaikki on viime kädessä heidän omissa käsissään. Kuljen rinnalla. Siihen mää pystyn.
papapapapa...papapapapa....
Jumala ja saatana, yhteisessä unessa,
toisistansa mittaa ottaa, toinen potkii, toinen mottaa.
Heille hartautta harjoitamme aina huolella,
siksi heistä kumpikin on meidän puolella.
papapapa....
Jumala ja saatana, tuhansissa hahmoissa,
meidän leikkipaikoillamme, vaatii kuuliaisuuttamme.
Vuorotellen tappiolla, vuorotellen voitolla,
eikä kumpainenkaan pärjää meistä loitolla.
papapapa....
Jumala ja saatana, vaalii meitä luotuja,
sielut niiden komennossa, on kuin herran kukkarossa.
Uni, tuuli, tunnet keskimatkan ohjelmistoilla,
heistä kumpikin on meidän palkkalistoilla,
heistä kumpikin on meidän palkkalistoilla.
Jumala ja saatana, noudatamme ohjeita,
painottaen järkevyyttä, kasvatamme syyllisyyttä,
häpeilemme ihmisyyttä, ihmisyyden toimissa,
heistä kumpikin on meidän taustavoimissa,
heistä kumpikin on meidän taustavoimissa.
Jumala ja saatana, yhteisessä unessa,
toisistansa mittaa ottaa, toinen potkii, toinen mottaa.
Heille hartautta harjoitamme aina huolella,
siksi heistä kumpikin on meidän puolella.
papapapa....
Jumala ja saatana, tuhansissa hahmoissa,
meidän leikkipaikoillamme, vaatii kuuliaisuuttamme.
Vuorotellen tappiolla, vuorotellen voitolla,
eikä kumpainenkaan pärjää meistä loitolla.
papapapa....
Jumala ja saatana, vaalii meitä luotuja,
sielut niiden komennossa, on kuin herran kukkarossa.
Uni, tuuli, tunnet keskimatkan ohjelmistoilla,
heistä kumpikin on meidän palkkalistoilla,
heistä kumpikin on meidän palkkalistoilla.
Jumala ja saatana, noudatamme ohjeita,
painottaen järkevyyttä, kasvatamme syyllisyyttä,
häpeilemme ihmisyyttä, ihmisyyden toimissa,
heistä kumpikin on meidän taustavoimissa,
heistä kumpikin on meidän taustavoimissa.
Kommentit