HUOM !
7.8.2008 klo: 0:01 muokkailin tekstiä, lisäsin muutaman linkin ja mm. äidin nuoruudenkuvan.
Lähden jo perjantaina kotio. Mulla ei vaan nyt paukut riitä oleen täällä pidempään, vaikka tarvetta varmaan olis ollutkin.
7.8.2008 klo: 0:01 muokkailin tekstiä, lisäsin muutaman linkin ja mm. äidin nuoruudenkuvan.
Lähden jo perjantaina kotio. Mulla ei vaan nyt paukut riitä oleen täällä pidempään, vaikka tarvetta varmaan olis ollutkin.
En jaksa edes laskea.
Oon nyt kolmatta viikkoa Vantaalla.
Te jotka seuraatte tätä mun blogiani vakituisesti, tiedätte minkälaista helvettiä tää mun täällä olo on aika ajoin ollut.
Niistä voi lukea aikaisemmista postauksista.
Äiti on nyt käynyt 11 kertaa Meilahdessa sädehoidossa, 17 kertaa on jäljellä eli yli 3 viikkoa joka ikinen arkipäivä.
Mun Äiti, ihka Oikea Helmi.
Siitä huolimatta ollaan keretty puuhaileenkin kaikenlaista.
Leikkasin tässä juhannusruusun ihan nysäksi, se kun oli jo 2 x 3 metrin kokoinen. Siis karmee pensas. Pesin saunan 3 x kokonaan. Kaappejakin on siivoiltu eli Pelastusarmeijaan on taas menossa kaksi isoooooo laatikollista tavaraa ja kaksi säkillistä vaatteita.
Viidakoituneessa vattupusikossakin seikkailtiin ämpärillisen verran, siis joskus viikko sitten, kun oli kuivat ilmat. Nyt kun menis, niin vatut olisi jo valmiiksi soseena tai mehuna.
Ja jottei ihan tylsäksi menisi niin on tässä tapahtunut muutakin.
Jahvetti lähti viime perjantaina "maalle" eli muorilaan, tonne Jyväskylän lähitienoille. Sen piti tulla viime sunnuntaina pois, mutta se soittikin Jyväskylän Keskussairaalasta, että hän on siellä.
Oli tipoissansa pudonnut muorilassa sellaiset tosi jyrkät betonirappuset pää edellä alas. Taju pois ja päässä hirveä avohaava. Ambulanssilla se oli sitten viety sairaalaan ja siellä todettiin paha aivotärähdys ja ommeltiin se haava sillai kahtena kerroksena eli alakerros ja sit vielä päänahka (sitä virallista sanamuotoa en muista, kertokaa te jotka tiedätte paremmin). Naama oli (on) kamalilla ruhjeilla ja silmät muurautuneet ihan umpeen.
Eilen iltapäivällä se siirrettiin sairaankuljetuksella Peijaksen sairaalan kirurgiselle päivystysosastolle eli pääsi tähän kotinurkille. Huoh ! Eli loppu hyvin kaikki hyvin ? Niinkö ? Se oliskin ihan liian helppoa.
Jahvetti lähti tänä aamuna n. klo: 6 sairaalasta omin lupineen kotio. Sillä oli vielä kanyylikin käsivarressa, eikä minkäänlaisia jatkohoito-ohjeita, saatikka lääkkeitä/reseptejä mukana. Se oli tullut BUSSILLA tohon 1,5 kilometrin päähän ja käveli sieltä pysäkiltä kotio. Huhuili sitten aamulla seitsemän aikaan tossa kuistilla, jotta pääsis sisälle. Kaikkihan sen tavarat, avaimia myöten, on vielä siellä muorilassa.
Äiti ei ensin millään uskonut, että Jahvetti on lähtenyt omin lupineen sairaalasta. Sitten selitin sille, että osastolta ei pistetä kotio kanyyli käsivarressa ja ilman jatkohoito-ohjeita ja lääkkeitä ja reseptejä. Eikä pahan päävamman saanutta päästetä YKSIN BUSSILLA kotio.
No nyt sitten kaikki tuttavat vaan naureskelee, että: "Heh, heh, hee ! Jahvetti se onkin semmonen poika, että se lähtee vaan omin lupineen sairaalasta. Heh, heh, hee !"
Ja äiti hyssyttelee mua koko ajan, että ei siitä asiasta saa Jahvetilta kysyä, se pian suuttuu. Hys ! Hys ! Hys !
Yritin moneen kertaan, päivän mittaan, soittaa sinne osastolle, mutta joko en päässyt keskuksesta eteenpäin tai sitten hoitajilla oli kiire. Aikani hosuin kaikkien asioiden kanssa ja sitten vaan virta loppui. Siis musta.
Kun me tultiin äidin kanssa Meilahdesta, niin toimin kuin robotti; katoin kahvipöydän, keitin kahvit ja kaadoin kahvia muiden kuppeihin, mutta en omaani. Sitten mää putosin. Taas ihan yh'täkkiä. Poistuin takavasemmalle eli makuuhuoneeseeni. Nukuin 3 tuntia ja sen jälkeen oon pääasiassa vaan itkenyt, eikä loppua näy.
Mää oon niin väsynyt. Perin pohjaisesti väsynyt.
Mun ei nuppini kestä tällaista.
Eikö äidin sairaudessa ole tarpeeksi ? Pitääkö tommotten itsekkään ja omahyväisen, aikuisen äijän vielä pahentaa tätä helvettiä ? Olis nyt jumalauta pysynyt siellä sairaalassa hoidettavana, ettei äidin tarvitsisi enää sen vointia murehtia.
Mun piti lähteä ens sunnuntaina kotio, mutta taidan lähteä jo lauantaina. Mää en yksinkertaisesti jaksa. Haluan kotio Poitsun ja kissojen tykö. Siellä mun ei tarvitse suorittaa. Saan olla ihan niin kuin tykkään, eikä mun tarvi koko ajan olla varpaillaan.
Sitä paitsi mua on alkanut rassaan se, että mää saan yksin hoitaa nää hommat. Onhan Jahvetilla tytärkin, joka asuu parinkymmenen kilometrin päässä ja onhan mulla vanhempi siskokin:
"Kyllä on hienoa, että Anne jaksaa olla apuna ja hoitaa kaikkia asioita. Sili-sili Anne."
"Kyllä on hienoa, että Anne jaksaa olla apuna ja hoitaa kaikkia asioita. Sili-sili Anne."
Kommentit