Viime elokuussa, kun olin siä YSP:illä, niin mun mahani tuli kamalan kipeeksi tosta rintalastan alta. Istuminen oli vaikeeta ja syömisen jälkeen mahaa poltti ja jotenkin ahdisti ihan hirveesti. Mainitsin siitä sitten kansliassa hoitajille ja pääsinkin heti lääkärille. Sehän on siis psykosomaattisiin sairauksiin erikoistunut osasto ja siellä olevat lääkärit hallitsevat myös noi somaattisen puolen sairaudet.
No, se lääkäri tutki mut tosi hyvin. Ensimmäiseksi se paino kädellään tosta rintalastan alta ja jumankauta mää huusin lujaa ja hyvä kun en pompannut kattoon. Sattui niin hirveesti, että itku pääsi.
Diagnoosi oli/on ruokatorven haavaumat, jotka on todennäköiseti tulleet lääkkeistä, vaikkakin juon lääkkeiden oton yhteydessä tosi paljon, vähintään sellaisen 3 dl mukillisen. Sain siihen kipuun kuukauden lääkekuurin (Omepratsoli), joka auttoikin kohtalaisen hyvin, eikä mulla ole 7-8 kuukauteen ollut juurikaan oireita.
Ainoo on, että syömisen jälkeen mulla on useampi tunti sellainen olo, että se ruoka ei laske vaan jää tohon ruokatorveen ja sen takia mää oksennankin aika herkästi.
Nyt kun olin Vantaalla sen 4-5 viikkoa niin ne oireet tuli takaisin, mutta enhän mää siellä voinut alkaa omaa vointiani voivotteleen. Soitin omalle lääkärilleni ja vaikka sain siihen taas sen kuukauden lääkekuurin, niin se ei juurikaan tehonnut. Se kuuri loppui vajaa kaks viikkoa sitten ja nyt mun maha on niin kipeä, etten pysty istuun kuin vähän aikaa kerrallaan.
Kävin aamulla lääkärissä ja taas tuli sama tuomio, tosin ne haavaumat on nyt pahentuneet entisestään. Sain 6 kuukauden lääkekuurin ja sen lisäksi lääkekuurin sappikiviin.
Joo, se oli multa ihan unohtunut, tai siis ohi korvien mennyt tieto. Viime syksynä kun kävin siinä maksaultrassa, niin se sisätautilääkäri mainitsi ihan ohimennen, että mulla on sappikiviä. Se ei kuitenkaan sen kummemmin ottanut niihin kantaa, koska olin siellä maksatutkimuksissa, enkä sappikivien takia.
Sain sieltä YSP:iltä myös lähetteen gastroskopiaan, mutta siihen en oo uskaltanut sen oksentamisen takia mennä. Nyt on kai sitten pakko.
Tämä tänpäivänen lääkäri sanoi heti, että se mun mahakipuni voi osaksi johtua niistä sappikivistä. Mulle se on nyt sitten se ja sama, kunhan tää kipu hellittäis ja sais taas ne haavaumat parannettua.
Eniten tässä ottaa päähän se, että mun piti lähteä tänään Vantaalle, koska äiti menee huomenna Meilahteen siihen sädehoitohaastatteluun. Nyt täytyy vaan pysyä kotona ja purra hammasta ainakin viikonloppu. Toivottavasti noi lääkkeet alkaa sitten jo jollain lailla tehoon ja pystyis junalla ja bussilla matkustaan.
Taidan mennä tohon sohvalle pötkölleni katsoon elokuvaa National Treasure: Book of Secrets. Mää katselen kaikenlaisia leffoja. Joskus on Varjojen maa-tyyppisten elokuvien aika, joskus James Bondien, joskus Harry Potterien, joskus joidenkin muiden. Kaikki muut melkein käy, mutta en enää pysty katseleen kauheen väkivaltaisia tai sitten kauhuleffoja. Mulla kun tulee kaikki koetut/nähdyt asiat uniin, niin en viitsi ehdoin tahdoin painajaisia hankkia.
Eilenkin makasin suurin piirtein koko päivän kun en pysty istuun. Nälkäkin olis, mutta kun en uskalla syödä.
Se se vasta hirveetä on kun ei syömään pysty. Tässähän pian laihtuu. Hui !
Kommentit