(Aloitin tän postauksen kirjoittamisen jo eilen eli keskiviikkona.)

Tai no ei suoranaisesti terveisiä.
Siellä kuitenkin olin tänään ja hyvä olikin, että menin. Nyt on taas ihan ihmismoinen olo kun on saanut jutella kanssasisariensa ja -veljiensä kanssa. Niin monta erilaista elämäntarinaa on siinäkin porukassa kerrottavana.

Aiheena oli masennus ja se minkälaisia varomerkkejä kullakin on kun masennus alkaa lähestyyn. Masennuksen alkupiirteisiinhän liittyy usein ahdistuneisuus ja monilla myös ärtyneisyys. Mulla siihen liittyy just toi ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt, ei niinkään ärtyneisyys. Mulla ärtyneisyys liittyy taas maniaan
No ainahan siellä alkaa juttu luistaan vähän muihinkin aiheisiin, mutta koko ajan kuitenkin keskustellaan sairaudesta, sen oireista ja "aikaansaannoksista".

Viimeksi kun olin vastaavassa ryhmässä niin meitä oli alkuun 6 henkee ja loppujen lopuksi 4 henkee. Tosin se kokoontumishuone ei ollut mikään suuren suuri, eikä sinne olis enempää mahtunutkaan.
Nyt meitä on 8 ainakin vielä, mutta tilatkin on isommat. Ryhmäkoko on mun mielestäni siinä hilkulla, siis onko liian iso. Tosin joka kerta on joku ollut pois. Määkin olin useemman kerran peräkkäin, mutta nyt aion käydä joka kerta sitkeesti loppuun asti.

Sit mää kommentoin taas tohon lääkkeiden korvattavuuteen. Tai siis siihen kun en nyt suurin surminkaan ymmärrä sitä mihin ne hylkypäätökset perustuu. Olis kiva tietää kuinka monta hylkypäätöstä tulee per lääkäri, samoin kuin kuinka monta hakemusta hyväksytään per lääkäri. Ja sit sekin kuinka perusteellisia niiden lausuntojen pitää olla jotta ne hyväksytään. Onko sekin Kelan yksinvallan alla ?

Mää en nimittäin vieläkään usko, että syy voi olla se onko bipo I vai II-tyypin. Kummatkin tyypit voi kuitenkin olla pahasti ns. normaalielämää haittaavia. Lähinnä mää luulen, että sairauden oireiden vakavuus ratkaisee sen korvattavuuden ja just se kuinka huolellisesti se B-lausunto on tehty !
Niin kuin oon monta kertaa jo todennut, niin mulla ei ole diagnosoitu bipon tyyppiä, vaan lääkekorvattavuus perustuu siihen, että sairauteni laatu on luokiteltu vakavaksi. En ole koskaan, omasta mielestäni, ollut psykoosissa, mutta mulla on ollut monta erittäin pahaa maniajaksoa. Mania sitten ilmeisesti on yksi erityiskorvattavuuteen vaikuttavista syistä ?

1.6.  Kaksisuuntaisen mielialahäiriön alatyypit

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tyyppi I  puhutaan, kun potilaalla on ollut vähintään yksi mania tai sekamuotoinen jakso. On pieni ryhmä potilaita, joilla esiintyy vain yksi tai useampia manioita, mutta tavallisesti häiriöön kuuluu myös yksi tai useampia masennusjaksoja.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi II  on sairaus, jossa masennusjakson tai jaksojen lisäksi on ollut vain yksi tai useampia hypomanioita.

Samaan tautiryhmään kuuluu mielialan aaltoiluhäiriö  (syklotomia), jossa tavataan mielialan sairaalloista vaihtelua, mutta masennukset tai mielialan kohoamiset eivät ole kestonsa tai laatunsa puolesta luokiteltavissa masennusjaksoiksi tai hypomanioiksikaan.

Mitäs sit vielä.
Niin Giblo vähän ihmetteli tätä mun lääkevalikoimaani. Syy siihen, että syön pääasiassa masennuslääkkeitä on varmaan se, että biponi on ollut viimeiset 5 vuotta erittäin pahasti masennuspainotteinen. Koko viiden vuoden aikana ei ole ollut kuin muutama vähän hypomaniaan viittaava kausi, maniasta nyt puhumattakaan.
Mielelläni ottaisin vastaan lievän hypomaanisen kauden, koska mulla se ei aiheuta haittaa. Vahinko vaan kun ei niitä kausia voi itse valita tai tilata.

Nyt tais tulla jo liikaa asiaa yhteen postaukseen. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti !