Äiti on parast aikaa leikkauksessa ja mää oon ihan romu.
Pelkään ihan hirveästi äitin puolesta.
Eilen kun vein äidin sairaalaan niin ensimmäisenä äidillä oli se vartijaimusolmukekuvaus eli siihen rintaan laitettiin merkkiainetta, joka kulkeutuu imuteitä pitkin vartijasolmukkeeseen. Sitten odoteltiin 3 tuntia, että se aine kulkeutuu sinne vartijasolmukkeeseen.
Se se on puuduttavaa, kun joutuu sairaalassa istuskeleen ihan turhan panttina. No, me käytiin kahvilla ja haukattiin kahvin kyljessä kunnon sillimunavoileivät. Sitten mentiin vähän ulos käveleskeleen, mutta siä ei todellakaan viitsinyt olla kauaa, kun oli niin kylmä ja tuulinen ilma.
Puolilta päivin äiti meni siihen gammakamerakuvaukseen, jossa imusolmukekartta näyttää vartijasolmukkeiden lukumäärän ja summittaisen sijainnin.
Se imusolmukkeiden sijainti eli se kartta ei kuvaa sitä varsinaista syöpäkudosta, vaan antaa anatomisen kartan niiden imusolmukkeiden sijainnista, joissa mahdollinen etäpesäke todennäköisimmin sijaitsee.
No se ensimmäinen tutkimus ei onnistunut, vaan sitä ainetta jouduttiin pistään vielä lisää, kun ei se ollutkaan levinnyt tarpeeksi laajalle alueelle.
Ja sit taas odoteltiin, muttei onneksi niin kauaa; vain tunti. Sinä aikana käytiin ilmoittautumassa osastolle, tai siis äiti ilmoittautu en minä, ja katsomassa äidin huone, vaatteet yms.
Leikkaus on alkanut tänä aamuna klo: 8 ja kestänee pari tuntia. Sitten äiti on 2-3 tuntia heräämössä ja sitten pääsee takaisin osastolle. Soittelen sinne joskus iltapäivällä ja kyselen voiko sinne mennä vielä tänäiltana käymään.
Sattuu ihan sydämeen asti.
Ja sit taas odoteltiin, muttei onneksi niin kauaa; vain tunti. Sinä aikana käytiin ilmoittautumassa osastolle, tai siis äiti ilmoittautu en minä, ja katsomassa äidin huone, vaatteet yms.
Leikkaus on alkanut tänä aamuna klo: 8 ja kestänee pari tuntia. Sitten äiti on 2-3 tuntia heräämössä ja sitten pääsee takaisin osastolle. Soittelen sinne joskus iltapäivällä ja kyselen voiko sinne mennä vielä tänäiltana käymään.
Sattuu ihan sydämeen asti.
Kommentit