Laiton sen ensimmäisen Kelan päätöksen siitä asumistukisotkusta tonne sivut-osioon. Se on siinä muuten ihan kokonaisuudessaan, henkilötietoni vaan puuttuu.
Siinä on monta sellasta kohtaa, jotka mua ihmetyttää ja saa aikaiseksi takahampaitten kiristelyä. Kohta lentelee takahampaista paikat.
Lainaus:
...... jolloin asumismenonne muuttuivat huomattavasti.
Lainaus:
...... sosiaalinen ja taloudellinen tilanteenne.
Meidän asumismenot "muuttuivat huomattavasti" 1.1.2006, jolloin vuokra NOUSI 25 euroa/kk.
Mitä ihmettä tarkoitetaan sosiaalisella tilanteella ? Sitäkö, että asun Poitsun kanssa samassa huushollissa ?
Ei kai vaan tätä bipoa ? Se ei mun mielestäni oo mikään sosiaalinen tilanne.
Tosta sit vielä puuttuu se toinen päätös, jota ei ollut vielä siirretty mun omiin tietoihini, enkä ala sitä koko ritirimpsua tosta kirjeestä kopioimaan. Siirrän sen sitten tonne sivut-kategoriaan, kun se on kopioitavissa.
Blue nun www
16.09.2008 - 17:27
Sen enempää asioista tietämättä, kuin vain mitä blogistasi olen lukenut, ristin käteni ja yritän saada ilmojen halki sulle sen tiedon päähäsi, ettet missään tapauksessa ota yhteyttä.
Tunteilleen ei mitään voi, niitä joutuu ja pitääkin käsitellä, repiä vaikka kaikki auki ja levälleen ja katsoa, mikä osuus siinä oli sitä suurta onnea ja mikä suurta kurjuutta. Se vaatii hirmusia voimia. Käsittele itsellesi parhaalla tavalla ja muista, mikä on hyvin nyt. Kuitenkin.
Papu tuolla aika hyvin sanoi, ihmisellä on tosiaankin kumma vietti hakeutua tuttuun helvettiin kuin tuntemattomaan paratiisiin.
Ihan mahottomasti voimia sulle, älä anna periksi. <3
Kiitos Sininen Siskoni ajatuksistasi.
Noi mun haaveet palata vanhaan elämääni on sellaisia parissa päivässä ohimeneviä puuskahduksia. Ne tulee kuitenkin tosi voimakkaina puuskina ja juuri silloin kun pää on muutenkin sekaisin. Kiitän Luojaani, että mulla ei oo Iisakin puhelinnumeroa, enkä ole sitä kaivanut tietooni. Se on salainen, ihan niin kuin munkin puhelinnumeroni.
Hyvät muistot vie mennessään ja ne on niin todentuntuisia, ettei silloin muista sitä paskaa aikaa ja kaikkea rääkkiä jonka sain kestää. Niitä asioita jotka ajoi mut tähän tilaan.
Silloin 5 vuotta sitten vaihdoin puhelinnumeroni ja se oli salainen, ihan niin kuin osoitteenikin. Sen edellisen puhelinnumeroni Iisakki onki tietoonsa jostakin ja häiriköi mua jatkuvasti, siis 2 vuotta, jotta oltais aloitettu kaikki alusta puhtaalta pöydältä.
Miltä ihmeen puhtaalta pöydältä ?
Ihmeellinen sanonta, kun ei kukaan kuitenkaan pysty unohtamaan niitä kokemiaan vaikeita asioita ja koko ajan se vanhan uusinta epäilys kaikertaa tuolla alitajunnassa.
Me ei oltu yhdessä kuin 3 vuotta, mutta se tuntui 10 vuodelta. Niin paljon kaikkea tapahtui. En ole sitä tyyppiä joka pysyisi siinä tutussa helvetissä. Ainoa mitä kaipaan on se kaiken nielevä intohimo ja se aiheuttaa nää ongelmat. Kidutan itseäni niillä muistoilla.
Hullu mikä hullu.
Tunteilleen ei mitään voi, niitä joutuu ja pitääkin käsitellä, repiä vaikka kaikki auki ja levälleen ja katsoa, mikä osuus siinä oli sitä suurta onnea ja mikä suurta kurjuutta. Se vaatii hirmusia voimia. Käsittele itsellesi parhaalla tavalla ja muista, mikä on hyvin nyt. Kuitenkin.
Papu tuolla aika hyvin sanoi, ihmisellä on tosiaankin kumma vietti hakeutua tuttuun helvettiin kuin tuntemattomaan paratiisiin.
Ihan mahottomasti voimia sulle, älä anna periksi. <3
Kiitos Sininen Siskoni ajatuksistasi.
Noi mun haaveet palata vanhaan elämääni on sellaisia parissa päivässä ohimeneviä puuskahduksia. Ne tulee kuitenkin tosi voimakkaina puuskina ja juuri silloin kun pää on muutenkin sekaisin. Kiitän Luojaani, että mulla ei oo Iisakin puhelinnumeroa, enkä ole sitä kaivanut tietooni. Se on salainen, ihan niin kuin munkin puhelinnumeroni.
Hyvät muistot vie mennessään ja ne on niin todentuntuisia, ettei silloin muista sitä paskaa aikaa ja kaikkea rääkkiä jonka sain kestää. Niitä asioita jotka ajoi mut tähän tilaan.
Silloin 5 vuotta sitten vaihdoin puhelinnumeroni ja se oli salainen, ihan niin kuin osoitteenikin. Sen edellisen puhelinnumeroni Iisakki onki tietoonsa jostakin ja häiriköi mua jatkuvasti, siis 2 vuotta, jotta oltais aloitettu kaikki alusta puhtaalta pöydältä.
Miltä ihmeen puhtaalta pöydältä ?
Ihmeellinen sanonta, kun ei kukaan kuitenkaan pysty unohtamaan niitä kokemiaan vaikeita asioita ja koko ajan se vanhan uusinta epäilys kaikertaa tuolla alitajunnassa.
Me ei oltu yhdessä kuin 3 vuotta, mutta se tuntui 10 vuodelta. Niin paljon kaikkea tapahtui. En ole sitä tyyppiä joka pysyisi siinä tutussa helvetissä. Ainoa mitä kaipaan on se kaiken nielevä intohimo ja se aiheuttaa nää ongelmat. Kidutan itseäni niillä muistoilla.
Hullu mikä hullu.
Kommentit